Työ ja työkaverit antavat voimaa

Teksti Kristiina Tammitie, kuvat Pentti Vänskä

Pirkko Kovanen tekee Vuorelan S-marketissa töitä sen, minkä pystyy ja jaksaa.

– Tarvitsen tunteen, että kuulun johonkin, olen osa jotain isompaa. Toisaalta työ on myös hyvä arjen rytmittäjä ja mielen virkeyttäjä. Saan valtavan paljon voimaa työkavereiltani ja esihenkilöltäni, hän kuvailee.

Pirkko Kovanen on hymyileväinen reilu kuusikymppinen Vuorelan S-marketin myyjä, joka on aina ystävällinen kaikille ja huolehtii läheisistään, ovatpa he sitten omaa perhettä tai työkavereita.

– Pirkko on heittämällä meidän paras asiakaspalvelijamme kassalla. Jos hän on pidempään poissa, asiakkaat alkavat kysellä hänen peräänsä. Meidän työporukassa Pirkko on erittäin pidetty äitihahmo sekä kokemuksen ja järjen ääni joukossamme. Tällaisia helmiä ei pidä päästää pois työelämästä, jos he haluavat itse pitää siitä kiinni, kuvailee Pirkon esihenkilö, marketpäällikkö Paula Hartikainen.

Psyykkistä kuormaa ja fyysisiä vaivoja

Äkkiseltään ei mitenkään osaisi arvata, miten kovalla kädellä elämä on Pirkkoa koetellut. Hänen ilmeensä vakavoituu, kun ajatukset palaavat ajassa taaksepäin viidentoista vuoden päähän. Pirkon aviomies menehtyi yllättäen oman kätensä kautta, ja Pirkko jäi murrosikäisten lasten yksinhuoltajaksi.

– Elin kuin sumussa, kieltämättä välillä jaksamiseni äärirajoilla. Oli pakko selvitä lasten takia, päivä ja tunti kerrallaan. Sitten tulivat fyysiset ongelmat. Kaularangan rappeuman takia jouduin leikkaukseen, jossa laitettiin titaania niskaan molemmin puolin, Pirkko muistelee.

Elämä hieman helpottui, kun hän pääsi oman toiveensa mukaisesti vaihtamaan PeeÄssän sisällä työpaikkansa Siilinjärven ABC:ltä Vuorelan S-marketiin. Pitkän linjan huoltoasema- ja liikennemyymäläosaaja tykästyi kovasti kaupan puolen töihin ja työkavereihinsa, jotka ottivat tulokkaan avosylin vastaan.

– Seuraava takaisku tuli vuoden päästä. Sain aivoverenvuodon, joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin seitsemän kuukautta sairauslomalla, mutta kuntouduin entiselleni.

Viimeisen reilun vuoden sisällä Pirkko on ollut kaksi kertaa leikkauspöydällä. Viime vuonna operoitiin lonkkaa, ja tänä syksynä korjattiin muun muassa käsien puutumisena oireillut niskan ahtauma. Toisen lonkan leikkaukseen hän on jonossa.

Kiitollinen jokaisesta tavallisesta päivästä

Pirkko palasi töihin niskaleikkauksen jälkeen lokakuussa kiitollisin mielin.

– Joka aamu on armo uusi. Se on voimalauseeni. Kiitän jokaisesta tavallisesta päivästä, jolloin saan tulla töihin ja olla osa tätä ihanaa yhteisöä. Ilman tätä työpaikkaa en varmaan olisi enää hengissä tai ainakaan järjissäni.

Osakuntoutustuen vuoksi Pirkko tekee vähemmän töitä kuin työsopimukseen on kirjattu. Varsinaiseen eläkeikään on matkaa vielä kolme vuotta. Pirkko sanoo, että kipupäivinä hän joskus miettii, olisiko aika hakea työkyvyttömyyseläkettä. Ajatus on ainakin tähän saakka mennyt ohi kipulääkkeen alkaessa vaikuttaa.

– Työ on minulle todella tärkeää, heti toiseksi tärkeintä perheen ja muiden läheisten ihmisten jälkeen. Tarvitsen tunteen, että kuuluu johonkin, olen osa jotain isompaa. Toisaalta työ on myös hyvä arjen rytmittäjä ja elämänmenossa kiinni pitävä voima. Eikä palkkaa tietenkään voi väheksyä.

Ihan missä tahansa työssä tai työpaikassa Pirkko ei jaksaisi.

– Myyjän työ Vuorelan S-marketissa on monella tavalla palkitsevaa hommaa. Saan valtavan paljon voimaa työkavereiltani ja esihenkilöltäni Paulalta. Vaikka olen porukan seniori ja työkykyni on alentunut, en ole kohdannut minkäänlaista vastakkainasettelua saati väheksymistä, eikä kukaan ole kyseenalaistanut sitä, että saan tehdä kevennettyä työtä.

Välittämistä ja inhimillisyyttä

Pirkon työssä jatkamisen mahdollisuuksia on käyty läpi työantajan ja työterveyshuollon yhteispelillä useaan kertaan. Erityiskiitoksen Pirkko antaa oman esihenkilönsä Paulan lisäksi PeeÄssän työhyvinvointi- ja työsuojelupäällikölle Tiina Keinäselle. He ovat paneutuneet hänen tilanteeseensa välittävällä ja liikuttavan inhimillisellä asenteella.

– Minusta on pidetty huolta erittäin hyvin. PeeÄssä on todellakin panostanut siihen, että ihmiset voivat jatkaa töissä alentuneesta työkyvystä huolimatta, jos heiltä itseltään tahtoa siihen löytyy.

Paula Hartikainen sanoo, että Pirkon tarina on koskettanut koko työryhmää.

– Hän on opettanut meille muille, että pitää aina muistaa olla tyytyväinen, kun on terve ja on töitä. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus, ehkäpä jo seuraava päivä, tuo tullessaan, Paula miettii.

Hän muistuttaa, että meidän jokaisen työkyky vaihtelee. Nuoremmilla haasteet liittyvät usein psyykkisten voimavarojen rajallisuuteen sekä elämänhallintaan, vanhemmilla puolestaan sairauksiin ja ikääntymiseen.

– Meillä työ joustaa elämäntilanteen mukaan. Varhaisen tuen mallin avulla etsimme jokaiselle yksilöllisen ratkaisun, esimerkiksi keventämällä työtehtäviä, kuten Pirkon tapauksessa on tehty.