Tero Oksasen tarina siirtymisestä pois PeeÄssältä on sellainen, joka harvemmin kerrotaan. Tero avaa tarinassaan, miten avoin keskustelu ja oman mielen avaaminen muutokselle auttoi häntä ja työnantajan edustajia löytämään oikeat työkalut paremmalle huomiselle.
Elokuisena aamuna, Kallaveden ääressä, Tero Oksanen nostelee kalastusvarusteitaan veneen kyytiin Kuopiossa Julkulan venelaiturilla. Varustus on sen mukainen, että Tero on selkeästi varautunut viettämään järvellä koko päivän – pieni sadekaan ei varmasti saa intohimoista harrastajaa palaamaan rantaan.
– Mennään vaan asiaan. Vuosien varrella tämä vene on ollut enemmän kuin harrastus – järvelle pääseminen toimi vaikeimpina aikoina ikään kuin terapiana, Tero kertoo.
Vaikeilla ajoilla Tero viittaa kuluneeseen noin kymmeneen vuoteen, jonka aikana hän on kohdannut odottamattomia terveydellisiä haasteita. Vuonna 2003 työnsä Kuopion keskustan S-marketissa aloittaneelle Terolle diagnosoitiin kymmenen vuotta sitten keliakia ja viisi vuotta myöhemmin alkoivat haasteet olkapään kanssa.
Työnkuvan muokkaaminen ensiaskel sujuvamman arjen rakentamiseen
Keliakian puhkeamisen myötä Tero joutui puntaroimaan työarkeaan kaupassa. Työnkuvaa päivitettiin siten, että altistumista leipomopölylle pyrittiin välttämään. Tero muistelee lämmöllä aamuisia leipäkuorman purkuja yhdessä työkavereiden kanssa.
– Niitä hetkiä aloin nopeasti kaipaamaan. Aamun leipäkuorman purussa oli sellainen mahtava yhteishenki, kun tavara oli saatava nopeasti omille paikoilleen. Yhtäkkiä työstä hävisi paljon positiivisia sosiaalisia hetkiä.
Uusi arki asettui uomiinsa useammaksi vuodeksi, kunnes vuonna 2021 Terolle todettiin olkapään kiertäjäkalvon tulehdus. Lähes kaksi vuosikymmentä toisteista työtä ja muutaman vuoden kestänyt kovempitahtinen voimatreeni olivat säälimätön kombinaatio olkapäälle, joka alkoi kipuilemaan pahasti.
– Tilanne äityi kaikkien kannalta hankalaksi. En saanut kunnolla nukuttua, jouduin syömään paljon kipulääkkeitä ja päädyin olemaan jopa viikkoja sairauslomalla. Olin väsynyt ja usein kiukkuinen. Tilanne ei ollut enää lainkaan kestävällä pohjalla, mutta lopulta oikeiden ihmisten kohtaaminen aloitti muutoksen, joka on nyt konkretisoitumassa.
”Mitä avoimemmin pystyn omasta tilanteestani puhumaan, sitä parempaa apua minulle pystytään tarjoamaan.”
Avointa keskustelua työnantajan kanssa
– Ei ole helppoa todeta, että en ehkä enää kykene tekemään työtä, jota olen yli 20 vuotta tehnyt. Haluan tarinallani näyttää esimerkkiä, että apua on tarjolla, jos vain itse on avoin ja valmis ottamaan sitä vastaan. Se edellyttää, että elämän realiteetit ja omat rajoitteet on kohdattava – vaikka se tekeekin kipeää, Tero kertoo.
Tero avaa, että kun he alkoivat työnantajan kanssa avoimesti keskustelemaan mahdollisuudesta uudelleenkouluttautumisesta eri alalle, pieni valon pilkahdus näyttäytyi ensi kertaa.
– Vaati rohkeutta silloiselta esihenkilöltäni sanoa minulle suoraan päin naamaa, että olenko miettinyt tällaista vaihtoehtoa. Jälkikäteen mietittynä se oli juuri se, mitä minun tarvitsi siinä hetkessä kuulla.
Tero korostaa tarinassaan, että halu muutokselle täytyy lähteä ihmisestä itsestään. Matkalla uusien mahdollisuuksien löytymiseen pidettiin työkykyneuvotteluita ja kohtaamisia työterveyshuollon kanssa. Lopulta keskustelut työterveydessä johtivat uuden suunnan kartoittamiseen.
– S-terveys idän kautta minulle osoitettu työkykyvalmentaja Seija Jokilinna oli se henkilö, joka auttoi minua lopulta ymmärtämään, että mitä avoimemmin pystyn omasta tilanteestani puhumaan, sitä parempaa apua minulle pystytään tarjoamaan. Juuri Seijan avulla löysin uralleni uuden suunnan isännöinnin parista.
Tero päätyi hakemaan eläkeyhtiö Elon ammatilliseen kuntoutukseen, jonka avulla hän pystyi oppisopimuksella kouluttautumaan isännöitsijän ammattiin. Tero painottaa, että aina muutos parempaan ei käy kädenkäänteessä. Hänen tapauksessaan työllistyminen Rettalle vaati kolme hakukertaa siitäkin huolimatta, että hän oli siellä harjoittelussa.
Tero on aloittanut uudessa työssään Joensuussa syksyn aikana.
