”Mehiläishoitajien seminaarissa kollegat kuuntelivat huuli pyöreänä, kun kerroimme heille PeeÄssän Tiältä päin -konseptista. Sanoivat, ettei tuollaista yhteistyötä ole kaupan ja lähituottajien kesken missään muualla”
Lapinlahden keskustan tuntumassa, Nerkkoonniementien alkupään tienhaarassa on kyltti, joka paljastaa, että pieni rakennus on hunajan itsepalveluperiaatteella toimiva myyntipiste. Punainen pömpeli vahvistaa samalla, että ollaan perillä Hunajalähteen tilalle.
– Yllättävän hyvin kauppa käy itsepalvelupisteessä. Hunajan ostajat ovat hyvin rehellistä kansaa, ei nimittäin ole koskaan kukaan jättänyt maksamatta, tilan isäntäpariskunta Päivi ja Kari Lappi vastaavat kyselyyn itsepalvelun toimivuudesta.
Tiältä päin on oivallinen toimintamalli
Kari Lappi muistuttaa, että Hunajalähteen tuotteita ei välttämättä tarvitse lähteä hakemaan suoraan tilalta.
– Meillä on suositun verkkokauppamme lisäksi kolmisenkymmentä jälleenmyyntipaikkaa. Kovin kysyntä on Kuopion Prismassa, mutta Iisalmen Prisma on kovasti kirinyt sen jälkeen, kun saimme sieltä oman Tiältä päin -hyllypäädyn tuotteillemme. PeeÄssässä hunajaamme on myynnissä myös S-marketeissa Iisalmessa, Kuopiossa Ykkösrastilla ja Sokoksen alakerrassa, Siilinjärvellä sekä kotikentällämme Lapinlahdella.
Kari Lappi kehuu PeeÄssän Tiältä päin -konseptia vuolaasti.
– PeeÄssä on viime vuosina kunnostautunut lähituottajayhteistyössä. Muut mehiläistarhaajat eri puolilta Suomea ihmettelevät, miten hienosti osuuskauppa täällä toimii paikallisten tavarantoimittajien kanssa. Tiältä päin -toimintamallia olisi syytä levittää laajemmalle, hän kannustaa.
Lapit kokevat, että PeeÄssän kanssa yhteistyö on tasavertaista ja tuottajaa kunnioittavaa.
– Esimerkiksi hinnoittelu menee niin, että me itse päätämme hinnan, PeeÄssä laittaa siihen päälle oman katteensa ja sitten asiakkaat ratkaisevat, onko hinta kohdallaan. Viime vuonna jouduimme hintoja nostamaan, koska esimerkiksi pakkauskustannukset ovat kovasti kasvaneet. Onneksi muutos ei näkynyt menekissä millään tavalla.
Puolisoehdokas testattiin mehiläispesän äärellä
Hunajalähteelle ensimmäiset mehiläiset tulivat 50 vuotta sitten, kun Karin vanhemmat aloittivat tarhauksen harrastuspohjalta. Ammattimaiseksi tarhaus muuttui vuonna 1995, ja kymmenen vuotta myöhemmin vanhempiensa jalanjäljissä mehiläisistä innostunut Kari lunasti puolet yrityksestä itselleen. Hänen tarkoituksenaan oli ryhtyä täysipäiväiseksi mehiläishoitajaksi, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun eteen tuli tarjous Valion Lapinlahden tehtaan johtamisesta. Niinpä Seija ja Erkki Lappi venyttivät eläkkeelle siirtymistään, ja Kari teki tarhurin töitä sen, minkä vapaa-ajallaan kerkesi.
– Sitten tapasin Päivin. Minulle mehiläishomma oli jo silloin niin tärkeä osa elämää, että testasin hänet heti alkuun viemällä mehiläispesän äärelle, Kari virnuilee.
Päivi pärjäsi mehiläisten kanssa hyvin, joten parisuhde sai tukevan alustan ja tilan tulevaisuus vankan suunnan.
– Hunajan tuottaminen alkoi todella kiinnostaa. Jäin omasta työstäni pois, kävin yrittäjäkurssin ja lunastin Hunajalähteen toisen puolen itselleni, Päivi kertoo.
Vuonna 2015 pariskunta kirjasi taulukkoon Karin palkkatyön ja mehiläistarhaajayrittäjyyden hyvät ja huonot puolet. Hunajalähteelle plussapisteitä kertyi rutkasti enemmän, joten päätös irtisanoutumisesta oli helppo tehdä.
Päivi ja Kari ovat silminnähden tyytyväisiä yrittäjäelämäänsä. Siitä kertovat myös tuotantotilan seinällä roikkuvat Suomen Mehiläishoitajien Liiton lukuisat kunniakirjat sekä Lapinlahden Yrittäjien tunnustukset vuoden 2020 positiivisimmille yrittäjille ja Vuoden 2025 yrittäjille.
– Yrittäjällä tekemistä ja vastuuta on paljon, mutta toisaalta on myös oma vapaus, eikä tarvitse kumarrella mihinkään suuntaan.
Omalla jalostuksella tuottelias, terve ja lempeä kanta
Hunajalähteellä on lähiseudulla, pääosin Väisälänmäen kansallismaisemissa, kesäisin parikymmentä tarhaa ja 230 yksilönä hoidettavaa pesää, joissa kussakin uurastaa noin 100 000 mehiläistä.
– Mehiläisten jalostustyötä olen tehnyt kymmenkunta vuotta. Omalla emokasvatuksella olemme onnistuneet parantamaan hunajantuottoa ja vastustuskykyä sekä vähentämään mehiläisten äkäisyyttä ja parveilunhalua, Kari kuvailee.
Satoa kertyy kesän aikana 7 000–20 000 kiloa. Vuosittainen vaihtelu on suurta, koska säätilat vaikuttavat oleellisesti mehiläisten aktiivisuuteen.
– Tänä vuonna suurin osa hunajasta kertyi kesäkuussa. Heinäkuu oli sateen, tuulen ja kylmien öiden takia huonoa aikaa. Elokuun puoleen väliin mennessä kennot pitää kerätä talteen ja hunaja lingota niistä irti.
Mehiläiset keräävät esimerkiksi voikukasta, villivadelmasta ja mustikasta mettä, muuttavat sen pesässä hunajaksi ja varastoivat kennoihin. Yhden kasvin hunajaakin on mahdollista kerätä, kunhan ympäristössä ei ole samaan aikaan kilpailevaa kasvia kukkimisvaiheessa.
– Poikkeuksellisen hyvän sadon saimme tänä vuonna yhden kasvin tattarihunajasta, joka on voimakkaan aromikasta ja antibakteerista.
Hunajalähteen herkkujen käytössä on erilaisia mieltymyksiä. Tästä syystä tuotenimikkeitä on kymmenittäin ja eri makuja 11. Hunajan koostumus vaihtelee juoksevasta pehmeään ja kovaan.
– Haluamme tarjota asiakkaillemme laadukkaita, sataprosenttisesti suomalaisia ja pohjoissavolaisia luonnontuotteita. Meidän hunajalla olisi menekkiä enemmän kuin mitä tuotamme. Laajennussuunnitelmia meillä ei kuitenkaan ole, koska iloinen tekeminen saattaisi alkaa tuntua liikaa työltä, Päivi ja Kari nauravat.
